Historia

Vuonna 1994 Riihimäellä kasattiin pikkujouluihin huumoripohjalta punkbändi nimeltä Beetlehemers. Kokoonpanossa oli mukana Rami/laulu, Hannu/rummut, Sami/ basso, Paavo/ rytmikitara ja Markus/soolokitara. Bändi esitti kolme omaa kantaaottavaa joululaulua rankalla tyylillä, armottomalla showlla ja hurtilla huumorilla. Hommasta innostuttiin siinä määrin, että seuraavan vuoden puolella aloitti samalla kokoonpanolla toimiva yhtye ihan tosi mielellä harjoittelun. Nimeksi keksittiin Huutavan Ääni ja eka keikka oli jo samana keväänä Lopen kunnan nuorisotilassa. Kymmenen biisin setissä puolet oli omia ja puolet covereita. Musiikkityyli linjautui perinnehenkisen rockin suuntaan, joka oli porukan kokeneimmalle musiikkimiehelle Markukselle ominta aluetta. Kauttaaltaan meininkiä leimasi kuitenkin punk ,tai ehkä sen ajan henkeen paremmin sopivasti grungemainen rosoisuus. Bändi treenasi innolla ja syksyllä 1995 oli toinen sekä samalla sen kokoonpanon viimeinen esiintyminen. Markus jättäytyi talven aikana sivuun ja soolovoiman vähenemistä paikattiin riffeillä ja rytmijutuilla. Musiikkiin alkoi tulla enemmän hardrock- ja punkvivahteita. Tällä miehityksellä ei tehty yhtään keikkaa. Syksyllä 1996 pyydettiin Ville koesoittoon ja sitämyötä bändiin. Tuore soolokitaristi toi mukanaan hevimpiäsävyjä. Tämäkään kokoonpano ei ehtinyt tuolloin esiintyä missään, koska Paavo jäi pois ohimenevien motivaatio-ongelmien takia. Rami tarttui sähkökitaraan ja homma jatkui uudella innolla, kaikkien halutessa panostaa täysillä. Kesällä 1997 ryhmä marssi studioon ja pyöräytti ekan demonsajulkisuuteen. Soitannallisista puutteista ja saundillisesta epäonnistumisesta huolimatta kokemus oli opettavainen. Moni piti kuulemastaan ja keikkoja alkoi olla lähiseuduilla.

Ehkä Ramin suoraviivaisen kitaransoiton takia Huutavan Äänelle tarjottiin tuolloin punk-bändin leimaa otsaan. Tyyli oli kuitenkin ehkä lähempänä melodista suomirokkia, punk- ja metallivivahteilla höystettynä. Noista ajoista kertyi plussasaldoksi muutama hyvä keikka ja jopa alkavaa kannatusta. Suurin yleisömenestys oli Riku Rinteen tilaisuus Riihimäellä, jossa sai soittaa lähes täydelle salille.

Vuonna 1998 lähti Ville Japaniin töihin pidemmäksi jaksoksi ja bändi kutistui väliaikaisesti kolmihenkiseksi. Triokokoonpano treenasi akustisen setinlähes valmiiksi, eikä ottanut vastaan tarjottuja keikkoja. Ville palasi aikanaan ja homma jatkui, ei tosin toivotulla tavalla. Ramin kädet alkoivat vihoitella ja harjoittelu kävi vaikeaksi. Ratkaisua mietittäessä katseet kääntyivät Paavoon, joka oli poisjäämisensä jälkeen ollut miksailemassa keikoilla. Niinpä vuonna 1999 Paavo astui takaisin remmiin innokkaana ja motivoituneena. Edessä oli kuitenkin puolen vuoden Israelin reissu, joten rikkonaisuusjatkui. Vähitellen päästiin silti eteenpäin ja keväällä 2000 valmistui bändin toinen, lähinnä promootioon tarkoitettu, demo. Keikkailu alkoi vihdoin tälläkin kokoonpanolla ja heti kärkipäässä esittäytyi viisimiehinen Huutavan Ääni Gospelin SM-kisojen finaalissa. Sitä seurasi esiintymisiä eri puolilla Suomea. Kaukaisin ja samalla rankin reissu oli pistokeikka Raaheen syksyllä 2000. Kyseessä oli vielä nuorisotapahtuma, joka oli opetusta, ylistystä ja illan konserttia myöten Huutavan Äänen vastuulla. Siitäkin selvittiin kunnialla ja edessä olivat uudet haasteet.

Samana syksynä sai yhtye ensimmäisen kerran äänensä radion kautta kuuluville ja keväällä 2001 oli vuorossa TV-esiintyminen. ZOOM-nimisessä ohjelmassa tehtiin myös musavideo yhteen edellisdemon biisiin. Kesällä Huutavan Ääni nousi uransa isoimman tapahtuman lavalle Joensuun gospelfestareilla saaden huomiota myös alueen suurimman sanomalehden sivuilla.

Syksyn 2001 Q-mola Gospelin jälkeen bändi vetäytyi levytystauolle. Talvi kului studion rakentamispuuhissa ja äänityskalustonhankkimisessa sekä sen käyttöön perehtymisessä. Kevättalvella 2002 alkoi esituotantovaihe, jossa materiaali käytiin biisi kerrallaan läpi. Niihin aikoihin nousi nimenvaihtoasia tapetille. Jo pidempään oli ollut tiedossa lähes samalla nimellä operoivan draamaryhmän olemassa olo. Muutenkin ajankohta tuntui viimeiseltä järkevältä, kun kerran levytysurakin oli alkamassa. Pitkän pohdinnan jälkeen nousi Pyhä Klaani alustavassa ja lopullisessa äänestyksessä mustan hevosen asemasta tyrmäävään murskavoittoon. Yltiöpäinen ja sävykäs nimihän sopi yltiöpäiselle ja monivivahteiselle bändille paremmin kuin nenä päähän.

Pyhä Klaani aloitti lopulliset levyäänityssessiot kesällä tarkoituksenaan pullauttaa itsensä ja uunituore debyyttilevy markkinoille loppusyksystä 2002. Näin tapahtuikin. Levy sai positiivista huomiota mediassa ja eräässä levyarviossa povattiin jopa paikkaa suomigospelin terävimmässä kärjessä. Levyltä nousikin radiohitti Xrossradioon ja Pyhä Klaani kiersi muutamissa seurakunnissa ja tapahtumissa. Gospel Varkaus -tapahtumassa oli Pyhällä Klaanilla kunnia vastata pääesiintyjän paikasta. Erinäisistä yhteensattumista johtuen bändi ajettiin kuitenkin vuoden 2003 kuluessa telakalle.

Rami lähti käynnistelemään soolouraa vuonna 2007 ja aloitti keikkailun aluksi vaihtelevilla kokoonpanoilla. Päivä Osakeyhtiö julkaisi 2009 -vuoden lopussa Ramin Hopeamalja –soololevyn, jonka tiimoilta Rami lähti aktiivisesti myös tien päälle.

Pyhä Klaani löysi uuden kolmen miehen kokoonpanon vuoden 2008 aikana. Musiikkityylin vaihtuessa punkimmaksi otettiin taiteilijanimet käyttöön. Nyt oldschool- ja HC-punkkia modernimpaan stoner rockiin ja suomalaiskansalliseen mollimelankoliaan yhdistelevät Tulikieli, Sam Prophet ja Stoneface.